B 7/2001 L

Helsingissä Kruunuvuorenselällä tapahtui 16.8.2001 lento-onnettomuus, jossa yksityisen omistama Grumman AA-5A -tyyppinen lentokone OH-AYU syöksyi mereen ja tuhoutui. Koneen ohjaaja, joka oli yksin koneessa, sai surmansa. Lentokone oli valmistettu USA:ssa 1976 ja rekisteröity Suomessa samana vuonna. Kone oli katsastettu ja sillä oli voimassa oleva lentokelpoisuustodistus. Koneen varustus oli ilmailumääräysten mukainen eikä siinä ollut tiedossa olevia vikoja.

Onnettomuus tapahtui Helsinki-Malmin lentoasemalta Maarianhaminaan suuntautuneen VFR-matkalennon alkuvaiheessa. Ohjaajalla oli voimassa oleva yksityislentäjän lupakirja ja yö-VFR-kelpuutus. Hänellä oli noin 880 tunnin lentokokemus, mutta ei mittarilentokelpuutusta.

Ohjaaja saapui onnettomuuspäivän aamuna noin klo 10 Malmin lentoasemalle, jossa hän perehtyi käytettävissä olleisiin lentosäätietoihin sekä teki lentosuunnitelman menolentoa varten. Vallitseva sää sekä Malmilla että Maarianhaminassa täytti VFR-lennolle asetetut säävaatimukset. Merialueella oli kuitenkin sumua, josta oli mainittu alue-ennusteessa ja merkitsevän sään kartassa. Ohjaaja ei liene selvittänyt todellista merialueen säätilaa, joka olisi edellyttänyt puhelinsoittoa tai tekstiviestikyselyä Ilmatieteen laitoksen merisääpalveluun.

Noin tuntia ennen onnettomuuslentoa oli kaksi ilma-alusta yrittänyt lentää merialueen kautta Malmilta Maarianhaminaan, mutta ne olivat joutuneet kääntymään takaisin jo Vanhankaupungin lahdelta huonon sään takia. Molemmat lennot onnistuivat pohjoisempaa reittiä myöten. Lennonjohto ei maininnut näistä koneista onnettomuuskoneen ohjaajalle. Noin 10 minuuttia onnettomuuden jälkeen Suomenlinnaan lentäneet pelastushelikopterit ilmoittivat pilvikorkeudeksi Vanhankaupungin lahdella 60 metriä ja Kruunuvuorenselällä 45 metriä.

Lentoonlähtö tapahtui 11.08 ja ohjaaja lensi tavanmukaista lentoreittiä Nokan ilmoittautumispaikan kautta kohti Pihlajasaarta. Ennen Nokkaa hän oli todennäköisesti jo kohdannut huononevaa säätä, koska silminnäkijähavainnon mukaan hän oli Katajanokan kohdalla lentänyt huomattavan matalalla. Minimilentokorkeus on 150 metriä. Sumurintaman aaltoilun takia hän oli ehkä ajatellut, että huono sää on vain paikallinen ja lentoa olisi mahdollista jatkaa alempana. Hernesaaren kohdalla hän oli kuitenkin kohdannut sumuseinämän ja päättänyt kääntyä takaisin. Lennonjohtaja antoi hänelle paluuselvityksen Malmille. Paluulento sujui normaalisti koilliseen Kaivopuiston tasalle, mutta matalan pilvisyyden takia hän lienee menettänyt maanäkyvyyden ja lentokone oli häneen huomaamattaan päässyt kaartamaan oikealle lentäen lopuksi kaakkoon.

Purjeveneissä Suomenlinnan itäpuolella olleet silminnäkijät havaitsivat Katajanokan suunnasta matalalla pilviharsoissa lähestyvän lentokoneen, joka lähellä Vallisaarta kaartoi yhtäkkiä jyrkästi oikealle, joutui pilveen ja syöksyi pilvestä ulos tultuaan loivassa kulmassa ja kallistuneena mereen noin 11.22. Kone hajosi veteen törmäyksessä täysin ja ohjaaja upposi koneen jäännösten mukana pohjaan.

Silminnäkijät ilmoittivat välittömästi onnettomuudesta hätäkeskukseen ja ajoivat onnettomuuspaikalle, jossa ei mitään kuitenkaan ollut tehtävissä. Meripelastuskeskuksen johtamat pelastustoimet aloitettiin viipymättä. Onnettomuuspaikalla oli vettä noin 18 metriä, ja pohjalla näkyvyys oli huono. Hylky löydettiin ja ohjaaja saatiin ylös noin klo 19. Koneen jäännökset nostettiin seuraavana päivänä.

Tutkintalautakunnan suorittamissa tutkimuksissa koneesta ei löydetty onnettomuutta edeltävää teknistä vikaa. Lääkärintarkastuksessa ohjaajan todettiin olleen terve. Koneen radioyhteydet ovat toimineet normaalisti, eikä ohjaaja ilmoittanut hätätilanteesta tai pyytänyt tutka-apua.

Onnettomuuden todennäköisenä syynä on joutuminen jyrkässä kaarrossa matalalla pilveen, jolloin koneen nokka on päässyt painumaan eikä ohjaaja ehtinyt pienen korkeuden takia oikaista liikettä ennen törmäämistä veteen. Toinen mahdollisuus on, että ohjaaja on tietoisesti pyrkinyt pois pilvestä, mutta lopputulos on ollut sama.

Onnettomuudessa ohjaajan olkavyön kiinnityssolki katkesi. Tutkintalautakunta on suosittanut, että Lentoturvallisuushallinto tiedottaisi kiinnityssoljen mahdollisesta heikkoudesta AA-5-tyyppien omistajille Suomessa. Tutkintalautakunta suositteli myös, että Ilmailulaitos mahdollistaisi tiettyjen merisääasemien havaintojen viestittämisen lentosääpalveluverkkoon. Ilmailulaitos ei lausunnossaan pitänyt sitä tarkoituksenmukaisena.

Lataa tästä koko tutkintaselostus pdf-tiedosto (552 kt)